Päiväkirjamerkintä itselleni, ei sisällä mitään tärkeää, kunhan vain oksennan työpaikka ärsytystä kirjallisesti.
Tästä blogista on oikeastaan tullut sellainen paikka johon kirjata tunteita ja olotiloja. Tapahtumia sekä elämässä meneillä olevia asioita. Vähän niin kuin päiväkirja itselleni, jota voi muutkin lukea.
Tämän päivän ajatukset on työpaikalla. Työilmapiirissä ja työkavereissa. Niinkun voi vittu mä sanon. Minkä takia alalla jossa on pääasiassa naisia, pitää aina olla paska ilmapiiri? Tai ei aina, mutta melkein.
Meilläkin on mun työryhmässä 6 työtekijää joista yksi pidempiaikainen sijainen. Sellainen kenen paikan mä käytännössä vein nenän alta. Yhdellä on elämässä ollut kriisejä, 50v kriisi, 30 vuoden avioliiton kriisi, miehen pettämiskriisi ja varmaan kriisi joka aamulla siitä, mitkä sukat laitetaan jalkaan ja mistä valitetaan tänään. Hän on hyvin kärkäs, aivan helvetin itsekäs sekä muiden yläpuolelle itsensä pönkittävä täti-ihminen. Mulla on välit hänen kanssaan olleet kireät viime kesästä asti. Koska en ymmärrä sitä, minkä takia paskassa suhteessa pitää roikkua jos mies on päämäärätietoisesti pettänyt viimeiset 3 vuotta. Ota ero, ja elä elämääsi, älä jää surkuttelemaan ja elvyttämään jotain joka on jo tuomittu loppumaan. Mulla sympatia riitti pari kuukautta, koska hänen työvuoroja piti sumplia sen takia että hän voi kello 15 jälkeen olla kotona vahtimassa miestään. Viikonloppuja olla kotona; koska mies voi tehdä silloin jotain kun hän ei ole näkemässä. Mutta kun vierähti puolivuotta asian käymisestä ilmi ja hän edelleen kyykyti muita työpaikalla tanssimaan pillinsä tahtiin, mulla meni hermot. Käsittele omat henk. koht. asiat itseksesi tai ota sairaslomaa, mutta älä kuormita muita sillä. Oli tilanteita kun yksi kollega ei uskaltanut laittaa edes työvuorotoiveita ennen kun tämä kyseinen ihminen laittoi ne, koska hän olisi tullut linjoja pitkin valittamaan että hän haluaa ne vuorot.
Myös tässä kuukausi takaperin oli tilanne kun hän oli tehnyt ohjeet, jotka huomasin virheelliseksi. Kysyin asiasta että mistä on näin ohjeistettu ja, että ei tilanne kyllä oikeasti ole tämä. No vastaukseksi sain capslockilla kirjoitetun passiivisagressiivisen viestin. Tein sitten luppoajalla oikeat ohjeet jotka varmistutin ja jaoin työryhmällemme, ja tästähän sitten riemu repesi. Olin työpaikkakiusaaja, varpaille astuja sekä pätemisen tarpeinen äpärä. Ja sain kontolleni viikkoja jatkuvan mykkäkoulun.
Sitten tämä pidempiaikainen sijainen. Vittu. Se on kun kävelevä tulivuori. Ikinä ei tiedä koska on huono päivä, tai koska hyvä päivä muuttuu aivan paskaksi. Sen on pakko työpaikalla puhua paskaa kaikista kuka ei ole paikalla. Ja hänen suustaan kuulee usein, kuinka me muut tehdään kaikki aivan väärin ja kuinka hänen toiminamallit ovat hyviä. Jos on huono päivä niin hän ei puhua pukahda sulle mitään, mutta auta armias jos hän huomaa jotain 'vääryyttä' niin saat kuulla sitä marmatusta koko päivän. Milloin on muiden suunnittelemat työvuorot väärin, milloin on joku työ tehty väärällä tavalla, milloin joku on lähtenyt liian ajoissa ja milloin joku on liian hidas.
Päivinä jolloin sillä on hyvä päivä, hän on todella viihdyttävä ja työpäivät menee kuin siivillä. Mutta muuten toivon aina työvuorolistan tullessa, ettei meillä ole yhteisiä työvuoroja.
En rehellisesti yhtään ihmettele, ettei hän ole mistään mitään vakipaikkaa saanut, ja että jokaisella työpaikalla on tullut henkilökemiaongelmia. Hän on niin vaikea ihminen. NIIN VAIKEA.
Muutama työkaveri on aivan ihana, ja heidän kanssaan tulee vietettyä vapaa-ajallakin aikaa, sekä puhuttua puhelimessa tuntikausia. Heillä on sydän täyttä kultaa ja he ovat helppolukuisia ihmisiä sekä heidän mielenmaisema on jotain muuta kuin tumma bunkkeri piikkilangoilla.
En oikein tiedä mitä tämän työpaikan kanssa teen. Toisaalta tykkään olla täällä, olen kasvanut täällä käytännössä aikuiseksi. Pidän suurimmasta osasta kollegoistani ja muista ihmisistä täällä työpaikalla, mutta nämä kaksi ihmistä ovat semmoisia energiasyöppöjä, etten tiedä jaksanko. Tai osaanko olla kauankin neutraali ja olla sanomatta pahaa sanaa.
UGH. Olen puhunut. Nyt on ehkä hieman parempi mieli.
