Ampukaa mut!

Ollaan taas siinä pisteessä kun loman jälkeen ollaan käyty koulua jo sen verran, että on ensimmäisten kokeiden aika. Tänään meillä oli Ruotsin koe ja no olen aina ollut erittäin huono kielissä, joten tämä koe ei mennyt aivan suunnitelmieni mukaisesti. Ensiviikko alkaa mukavasti englanninkielen kokeella, tiistaina on äidinkielen koe ja sitä rataa. Maanantaiksi pitäisi olla myös palautettuna yksi kirjaesitelmä. Yeah.. Right?!

Mutta sitten muuhun elämään.. Söin masennukseen, söin suklaata, keksejä, pitsaa tänään.. Enkä voinut oksentaa edes koska nukahdin.. Nukuin kahdesta kuuteen, on niin laiska olo. 

Enkö mä LÄSKI saa mitään aikaan?!?! ENKÖ?

Tekis vain mieli hypätä tosta ikkunasta alas ja painua kasaan kun luut rusahtavat poikki osuessaan maahan. Tai sitten viiltää ranteet auki. 

Huomaisko ketään jos en olis täällä enään? Huomaisko kukaan koulussa mun poistuneen ajasta ikuisuuteen? Entä vanhemmat? Veli? Sukulaiset? Paraskaveri?

Entä se kun ihminen jota rakastat ei rakastakkaan sinua, tai se ettei hän edes puhu sulle. Se sattuu, mutta se sattuu enemmän jos kuulet häneltä jotain kamalaa. Olen kokenut senkin, ja silloin opin olla rakastamatta, ihastumatta, tykkäämättä. En koe enään itään noista. Ei sitä ihanaa ihastumisen tunnetta kun mahanpohjasta kutkuttaa ja tekisi mieli hymyillä kuin sekopää. Ainoa mitä tunnen on yksinäisyys ja viha.

Joka päivä haluisisin lyödä, tuhota, polttaa, tappaa. Vain koska en tunne enään mitään. Vain koska olen kyllästynyt ihmiskuntaan, siihen miten me läskipallerot odotetaan kuinka tuhoamme maapallon.

Mä olen pahoillani niin monista asioista. Kaikesta mitä olen tehnyt, siitä miksi olen tälläinen. Lihava, agressiivinen olio.. Ei minua voi kutsua enään ihmiseksi. Vai voiko? 

Millainen on ihminen?

Ehkä jonain päivänä minäkin selvitän pääni, 

tai sitten joku muu tekee sen puolestani.