Pelottaa..

Jokaisen eteen tulee tilanne, kun eskarista mennään ala-asteelle. Aikuiset itkee koska heidän lapsensa kasvavat.

Entä kun siirrytään ala-asteelta ylä-asteelle, kun 1. luokkalaiset tuovat ruusut ja laulavat "isoille". Kyllä siinä murtuu aika helposti.

Mutta sitten se mikä minulla on tielläni. Tulen toukokuun 30. päivänä kapuamaan viimeistä kertaa ylä-asteeni korokkeelle. Siinä sitten yritän parhaani mukaan pidätellä itkua, kun 1. luokkalaiset tuovat ruusut. Olen varma että tulen itkemään enemmän kun koko elämäni aikana enään koskaan. Kuvitelkaa, viimeistä kertaa oppilaat, opettajat, koulu...

Voin suoraan sanoa nyt heti että mua pelottaa se. Ajatus että oon taas vuotta ylempänä. Ahistaa...
Tulee kesäloma jonka oon kokonaan yksin, uusi koulu.. Oon täysin yksin. Vanhat rutiinit menee sekaisin... En halua..
En pysty..

Kolmen vuoden päästä, mut heitetään viimeistään pihalle. Mitä mä sitten teen? Oon täysin yksin, ilman perhettä, kotia, ystäviä.. Turvaa.. Ilman mitään...


Vihaan tällä hetkellä jo viikonloppuja, koska silloin ei ole rutiineita mitä noudattaa ja oon yksin...

En tiiä mitä teen...