kuulumisia

Hetken mielijohteesta, olen taas luullut että voin paremmin.
Oon osannu hymyillä ja nauraa.
Mut joka kerta kun tulee pieni vastoinkäyminen niin siinä kohtaan,
mun järki lähtee huutaen karkuun ja mun tärisevä pieni keho jää niille sijoilleen.
Oon laihtunut. Muutamisen kiloa, olemalla vain yksinkertaisesti hyvin pienellä ruoalla liikenteessä.
Voimathan mulla ei urheiluun riitä, eikä myöskään se kärsivällisyys enää.
Joskus sitä tuli juostua helposti 10 km. Nykyään? Ei, ei näillä keuhkoilla.

Oon yrittänyt olla jämähtämättä kotiin lähipäivinä, koska täällä mulle tulee vain semmonen olo et oon vaan täysin turha paska. Mulla olisi nuoriso psykiatriselle torstaina aika, mutta musta tuntuu että voisin jättää sen väliin. Musta vaan tuntuu et kyllä mä selviän yksinkin. Ja koska olen alaikäinen olisi mun vanhempienkin pakko tulla sinne. Voisin vain soittaa ja sanoa että, ei tällä kertaa.

Koeviikkokin on ohi ja musta tuntuu että useimmat kokeet meni aivan päin jotain...
Siis yksinkertaisesti en vain osaa lukea kokeisiin ja kaikki on perseestä ja vittuuuuuhhh...
En pysty keskittymään. :P

No mutta jos tä uupunut ruumis nyt pikkuhiljaa lyllertäisi ihravuorineen koht suihkua ja menisi sen jälkeen nukkumaan.

palaillaan taas :3