1.

Täällä mä, yhä hengissä, valitettavasti.

Vuodet on ehtinyt vierähtää ja silti olen täällä. 

Mikään ei ole hyvin, luulin että on, mutta eihän kissa karvoistaan pääse. Tai niin ne sanoo, mistä tietää. 

Olen tässä muutaman vuoden ajatellut, että kaikki on hyvin ja olen päässyt irti tästä syömissotkusta tai miksi tätä vituketta voikaan kutsua. Mutta ei ajatukseni ovat jo kauan pyörineet siinä että palaan tänne takaisin.
Oli vuosi 2013 kun aloitin virallisesti syömissekoilun, muistaakseni, ja siitä pisteestä on kuusi vuotta tähän pisteeseen. Kuusi. Tilanne oli välillä parempi ja välillä huonompi, välillä juoksentelin pitkin maita ja mantuja sekä paastoilin. Välillä taaskin vähemmän aktiivisesti, kävin ostamassa suklaakakkua ja oksentelin ne pihalle omatunnontuskissani.
On ollut surullista ja toisaalta lohduttavaa lukea tämän ja edellisen blogini kirjoituksia, koska olen voinut palata siihen hetkeen ja ajatuksissani halata itseäni. Olla ylpeä siitä omistautumisesta, itsekurista ja tahdonvoimasta. Siitä tahdonvoimasta jota en ole nähnyt itsessäni pitkään aikaan. 

Ajatuksissani olen palannut siihen hetkeen monesti ja muistellut ja kysynyt itseltäni sitä, miksi en ollut tyytyväinen itseeni? Olin timmi ja hyvässä kunnossa, ja nykyiset kuvat & vanhat vaatteeni kertovat myös samaa tarinaa yhä uudelleen ja uudelleen kun nostan ne kaappini perukoilta. 

Olen mielessäni monta kertaa avannut tämän blogin tekstiosion ja ajatellut kirjoittavani kuulumisia, mutta aina olen tullut siihen tulokseen että mä voin liian hyvin ollakseni täällä. Paskan vitut sanon minä.

Jos peilistä näkee kuuden vuoden ajan samat kasvot joista paistaa itseinho, mutta edelleen valehtelee itselleen siitä että kaikki on hyvin, olisiko aika hyväksyä se totuus että ei ole. Olen vuosien saatossa kasannut itselleni jonkinlaisen kuoren ja muovannut ihmisille sellaisen käsityksen millainen olen. Ja päivä päivältä murentunut hiljaa itsekseni koska vahvimmatkaan eivät aina jaksa. Olen kyllästynyt valehtelmaan itselleni ja olemaan tyytymätön itseeni. 

On minun aikani palata takaisin tänne. Sinne minne kuulunkin. Tai kuuluin ainakin joskus. 

Nyt olen täällä.