Ahdistaa. Ahdistaa enemmän kuin hetkeen. Viimeisen tekstin jälkeen on ollut outoja aikoja. On ollut iloa ja surua, päiviä jolloin on matkattu ympäri Suomea ja päiviä kun tuntui että sormen liikauttaminenkin tuntuu liian vaikealta. Painon kanssa ollaan vihdoin päästy laskusuuntaan. Mitään mullistavaa ei ole tapahtunut kuitenkaan, ettei ole mitään BOOM! Hetken hiljaisuus ja olen melkein läpinäkyvä. Huomaan vain että vanha tuttu on herännyt haudanlevostaan ja kuiskii korvan ääressä kun avaan jääkaappia.
Viiniä on virrannut, rahat on loppu ja unettomia öitä on enemmän kuin laki sallii. Työt on loppunut ja makaan vaan sängyssä suurimman osan sängyssä miettimässä asioita. Välillä vaan toivon että joku herättäisi mut ja pyytäisi vaikka kahville.
Alan olemaan väsynyt, väsyneempi kuin koskaan.
Umpikujassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen mielipide ja sana on tärkeä! Kerrothan minulle mitä ajattelet?