Vietit hiljaa illan huoneessasi
Puristaen pehmolelua
Kyynelten valuessa poskeltasi
Silmien aristaessa
Posken punoittaessa
Muodostaen kämmenen kuvan
Kämmenen joka sopi isälle.
Et uskaltanut kertoa
Isän kehuista
Teoista syntisistä
Lyönneistä kivuliaista
Vaikenit
Hyväksyit
Asioista hiljaisista
Opit elämään asian kanssa
Se oli salaisuus
Isäsi ja sinun välinen
Niistä jäi arpi ikuinen
...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen mielipide ja sana on tärkeä! Kerrothan minulle mitä ajattelet?