Huudan apua, kukaan ei kuule.
Olen yksin, kukaan ei välitä.
En tiedä mitä teen?
Sekoanko?
Näen kuinka elämä valuu sormien välistä.
Kuinka päivät vaihtuvat ja vuodet kuluvat.
Ihmiset muuttuvat.
Mutta minä en.
Olen loukussa omassa mielessä,
ajatuksissa pimeissä.
Synkissä syövereissä,
joihin kukaan ei voi sukeltaa.
Hienoo tekstiä tulee aina vaan lisää tsemii❤
VastaaPoista