Perjantai on toivoa täynnä?
Mulla oli viimeyö uneton yö, olin kahdeksalta jo valmiina peiton alla tukeutuneena siihen ajatukseen et nyt mä nukahdan ja olen reipas huomenna. Paskanmarjat. Kuuntelin äänikirjaa puhelimesta ja tuijotin kelloa. Yhdeksän, kymmenen, puol yksitoista, kaksitoista. Mulla oli kylmä mut samaan aikaan kuuma, mut silti niin kylmä et koin olevani niin heikko. Mun oli pakko laittaa toiseen jalkaan villasukka ja toisesta jättää se pois. Syke pomppi samoilla korkeuksilla kuin maratoonarilla maratonin jälkeen ja pää särki. Suu oli sahara, ja ramppasin kusella 15 min välein.
Semmonen yö.
Nyt pirteänä työpaikalla kirjoittelen tätä ja vartoon että pääsen kahvitauolle. Mun on pakko saada kahvia. Mun pää sammuu ihan just. Emmä voi täällä olla ku zombie. Toisaalta ketä kiinnostaisi?
Mitäköhän mä tänään teen? Hyvä ystävä pääsee lomille intistä, se puhui että voitais tehä jotain. Mä en jaksa. Mun vireystila ei ole hetkeen ollut näin matala, piristeet ei toimi. Oon sumussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen mielipide ja sana on tärkeä! Kerrothan minulle mitä ajattelet?