12.

Mutta sitten muihin kuulumisiin, olin tuossa 5 päivää kuumeessa, pe-ti. Jouduin perjantaina lähtemään 10:36 työpaikaltani kun oli sellainen olo että kohta varmaan a) kuolen tai b) pyörryn. Autolla ajo kotiin, about. 60 km niin jumalauta emmä ees muista mitään. Kaiketi mä ihan hyvin ajoin, kun olin perille päässyt ehjin nahoin, ilman peltivaurioita ja kukaan ei pysäyttänyt mua. Muistan vaan miettineeni matkalla, että jumankekka pitäisköhän soittaa ambulanssi. Mä olen kuumeessa aina ihan vuoteen oma, johtuu varmaan siitä että mun ruumiinlämpö on todella alhainen, ja korkeahko kuume 38.5ॱC on mulle aivan sietorajan ulkopuolella.
Mulla oli myös tiistaina autokortin kakkosvaiheen ajotunnit. Oon venyttänyt ja venyttänyt niitä, kaiken muun tarvittavan olin suorittanut jo viimevuonna, mutta tota perkeleen 2 tuntia en. Se jäi keväällä sitten suorittamatta kun lähti kortti kävelemään (toistamiseen) ja nyt päivää ennen kortin vanhaksi menoa sain aikaiseksi laittaa autokoululle viestiä että hei apua mitä teen. Ajot onnistu, kaikki oli hyvin ja mietin että miksi mä edes venytin näin helppoa asiaa vuodella. Ainoa mitä en ole saanut vielä tehtyä on laskun maksaminen. Onhan se erääntynyt 1.12.2018. Onneksi autokoulun opettaja laittoi viestiä, että  on ok että maksan kuun vika päivä kun saan palkan ja hän ei laita viivästyskorkoa mulle.
Mulla oli myös tiistaina pitkän matematiikan uusintakirjoitukset yritys nro. 3?  Enpä mennyt. Koska en mä osaa, en mä osaa asioita joita on opeteltu puoli vuosikymmentä sitten. En mä ole tehnyt kokeita sähköisesti, saatika laskenut yhtäkään matematiikan laskua koneella. Mun Maol on vanhentunut ja mä en tiedä mitä uudessa opetussuunnitelmassa on matematiikan varalta opeteltu. Jumalauta mä olen tampio. En ymmärä miten mun opo on yrittänyt ja tsempannut mua, en ymmärrä miten mun lukio on pitänyt mua yli 5? 6? vuotta koulun listoilla, mä en ymmärrä miten mä en vittu vieläkään saanut aikaiseksi opetella sitä vitun paskaa. Mulle olis järjestetty vieläpä kertaustunteja koulun piikkiin.  Mut ei. No nyt mä oon virallisesti kouluton. Enkä saanut ylioppilaslakkia. Tuskin saan. Kuvitelkaa että ainoa koulu minkä oon saanut loppuun on helvetti peruskoulu. Ja tuudittaudun ajatukseen, että no onhan mulla nyt hyväpalkkainen työ niin ei mul oo mitään hätää. No ei varmaan nyt mut entä sitten ku ei olekkaan enää työtä. Meenkö mä opiskelemaan vai mitä mä teen. Mua ahdistaa.  Mä oon häpeäpilkku. Mun isä toitottaa mulle sitä että ilman yleissivistävää koulustusta sä et ole arvokas, susta ei ole mihinkään, susta ei tule mitään, sä et pääse töihin. Mä yritin, monet vuodet, mutta mun voimavarat sekä keskittyminen eivät yksinkertaisesti kykene teoreettiseen opiskeluun ja pänttäykseen. Mä en pysty ees lukemaan kirjaa, koska mun keskittyminen ei riitä siihen. Mä oon liian nopea ihminen psyykkisesti.
Mun haave kyllä oikeasti olisi joskus saada se lakki, näyttää persettä kaikille jotka ei uskoneet muhun, ja sit lähteä vittuun. Ja tarkotan vittuun lähtemisellä sitä, että haistatan yhteiskunnalle vitut ja lähen toteuttaa mun unelmaa. Yhtä asiaa mikä mua on kiinnostanut ja mihin oon jaksanut näiden vuosien ajan perehtyä on vaellus ja kiertolaisuus. Tehdä jostain pakettiautosta koti, ja lähteä haneen. Tehdä joku helvetin pitkä vaellusreissu. Ja vaan olla. Poistua tästä yhteiskunnan hektisyydestä.