15.

Ahdistaa, ahdistaa  niin paljon etten pysty sanoin kuvailemaan tätä. 

Olin viikonlopun töissä. Kaikki teki jotain, olihan kerrankin halloween. Tai oikeastaan pyhäinpäivä, niinkun se meidän kalenterissa on. Silloin _kaikki_ ovat jossain, on  kotibileitä, baaritapahtumia ja kokoontumisia. Ja mä istun tyytyväisenä aamu, ilta, ilta, aamua täällä työpaikalla. Luethan tyytyväisenä. No oli miten oli, ahdisti, ärsytti ja vitutti, koska olisin halunnut olla jossain.
Olin myös sunnuntai aamulla haaveillut pitsasta, kotipizzasta. Kirjaimellisesti maistoin sen mun suussa ja mainoksia tuli joka puolelta. Nurisin siitä hyvälle ystävälleni T:lle, joka sitten kyllästyi siiheen mun nurinaan ja suuttui siitä. Hetken hiljaisuuden jälkeen se laittoi mulle viestiä kysyäkseen paljonko se pitsa minkä halusin maksoi. Vastauksen ja seuraavan hiljaisen hetken päästä puhelimeen tuli ilmoitus, T lähetti sinulle rahaa 16.40€. Saatesanoin: Nyt menet syömään sen perkeleen pizzan!. 

Mut valtas epätoivo, ahdistus, justhan mulla oli mennyt niin hyvin, en ollut ratkennut pitkään aikaan. Ja olihan mulla rahaa, muutama päivä sitten mulla tuli palkka. Ei se olisi ollut rahasta kiinni. Nyt minä vitun sika, kulutan hyvän ystäväni rahat paskaan. Ihan vain koska teki mieli. 

Millä mä tämän hänelle korvaan?

Ahdistaa, koska voin silmissäni nähdä kuinka se paska vaikuttaa mun kehoon. Takana oli 2 paasto päivää ja kolmas olisi alkanut. Toisaalta koin omahyväistä nautintoa siitä, että jaksoin syödä pitsasta vain ja ainoastaan yhden vuorokauden aikana 1/3. Olisinhan käytännössä voinut syödä yhdeltä istumalta sen koko vitun lätyn, mutta en jaksanut. 

Kuulostaa aivan helvetin turhalta ja pinnalliselta vikistä jostain pizzasta, ja siitä miten jonkun joka päiväinen ruoka muka ahdistaa. 

Also. Eihän se muutos lähde mistään muusta kuin itsestäni, ja siitä jos tulee globaalisti nälänhätä. Mutta tuumasta, toimeen on maailman pisin matka. Mun pitäisi saada vain itseeni potkittua vähän vauhtia. Vaikkakin lupasin itselleni että etenen hitaasti. En mä voi yhtäkkiä lopettaa syömistä kokonaan ja alkaa urheilemaan kuin mikäkin hullu. Tai voin, mutta se ei toimi niin. Hajoitan mun loputkin ehjät kehonosat. 

Kuntosalilla käymistä olen jahkaillut vuoden päivät. Mutta olen niin laiska ja mukavuuden haluinen ihminen, niin en saa aikaiseksi. T tosin lupasi, että hän voi aloittaa mun kanssa, mutta pelkään kadehtivani häntä sen takia että muutokset näkyisivät hänessä nopeammin kuin minussa. VITUNVITTU.

Just give me a gun, and hold my beer for a second.