38.

 On sunnuntai ja istun työpaikan koneen ääressä, teen nyt kolmatta päivää työtä jota tein joskus muutamia vuosia sitten kokopäiväisesti ja olo on rauhallinen. Eilinen oli kiva päivä, vaikka söinkin töissä pitsaa ja illalla veljeni ja kavereideni kanssa kiipeilyn päätteeksi pikaruokaa, tunnen levollisuutta. Mieltä lämmitti se, että vanhan kaveripiirin ihmiset järjestivät kiipeilypäivän, vaikka kovinkaan moni ei osallistunut niin silti pääsin itse osalliseksi siihen. Koin jollakin tavalla itseni arvokkaaksi ja onnistuneeksi ihmisenä, että vuosien jälkeen minua vielä pyydettiin johonkin.
Tänään pääsen aikaisin töistä, ja ajattelin katsoa leffaa ja vain olla. Ekaa kertaa viikkoihin mulla on ylimääräisiä tunteja vain olla. Toisaalta tämä hieman pelottaa jos retkahdan syömään paskaruokaa tai alkaa ahdistamaan tekemättömyys, mutta riski on otettava.