Back to old habitats.
Ei ole hyvä olla, ei missään muodossa. Olen yrittänyt kehopositiivisuus juttuja, mutta aina ne lipsuu siihen että ahdistun omasta kehosta. Pienet asiat häiritsevät kuten kertynyt selluliitti käsiin. Käsiin??!. Ja niitä korostaa vielä toisen käden ikuisuuksien ajan olleet arvet muistutuksena siitä mitä joskus on ollut.
Ahdistaa kun joku huomauttaa arvista tai siitä että on painoa neidillä vähän kertynyt. Ai on vai? Sen siitä saa kun painaa hikihatussa töitä ja syö pasaruokaa kun ei ehdi tekemään terveellistä safkaa. Tyhmä, tyhmä minä helvetti. Mutta ei surkuttelu auta, pakko tehdä jotakin. Taas, tyhjiä lupauksia. Motivaation puuskia ja paha oloa.
Romantisointia vanhoja aikoja kohtaan, ja herkistymisiä kun löysin vanhan mp3-soittimen niiltä ajoilta.
Aikoja joista kaverit muistuttelee sanoilla pieni ja hento. No vittu niin olin, nyt tajuan ja näen. Ja haluan takaisin. En kestä tätä.
___
Samalla uusia tuulia puhaltaa. Olen muuttamassa pois nykyisestä asuinpaikasta isompaan kaupunkiin. Hieman jännittää, mutta enpä mä yksin tälläkään kertaa muuta, vaikka olisi varmaan suotavaa. Totesin tuossa vain, että mun palkasta menee melkein puolet parkkeihin ja matkoihin kun auton kanssa ajanut tätä väliä nyt vuoden. Kuvitelkaa se, että mulla meni 14 päivän työurakan aikana parkkimaksuja 220€. Töitä mulla on enemmän kuin laki sallii, tälläkin hetkellä 9/12 työvuoro. Pian se on ohi, voin pitää päivän vapaata ja aloittaa uudelleen.
(En omista kuvia)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen mielipide ja sana on tärkeä! Kerrothan minulle mitä ajattelet?