6.

Olen kauhean tyytyväinen taas, paastosin hyvin kunnes tiistai illalla sitten sain käsiini sipsejä ja dippiä. Miten tä kontrolli on niin rikottavissa sekunneissa? En anna anteeksi itselleni sitä, enkä omalle päälleni joka siinä tilanteessa oli sitä mieltä että haluan oksentaa kaiken ulos. Siihen en jumalauta enää lähde, mikään ei oo niin kamalaa kun itselle herkkujen salliminen ja niiden oksentaminen. Mun hampaat ja suu voi jo ihan tarpeeksi huonosti.

No jos ajatellaan positiivisesti, joka on tässä tilanteessa hyvin vaikeaa niin ainakaan en saatana syönyt edes puolta pussillista. Edes jotain kontrollia mulla on tässäkin saatanan kropassa.

Tänään suunnitelmissa olisi hakea vaakaan uusi paristo, sillä taisin sen joskus pari vuotta sitten heittää vessanpönttöön kun suutuin itselleni. 

Huomenna on myös töistä vapaapäivä, viha rakastan vapaapäiviä. Saan nukkua ja tehdä kaiken kiireettömästi, mutta en näe ihmisiä. Toisaalta vihaan olla sosiaalinen, mutta itse aiheutettu yksinäisyys minusta riippumattomasta syystä ilman omaa määräysvaltaa, vihaan sitä.

Samalla kun haluaisin olla ihmisten kanssa, minut valtaa kauhea riittämättömyyden tunne ja hauraus. En tiedä miksi koen olevani syyllinen ja vika kaikkeen jos olen jossakin, pitäisihän mun ymmärtää se että osa mitä puhutaan on puhtaasti vain vitsiä, mutta minkä helvetin takia sen pitää kolahtaa suoraan takaraivoon?. Ikävöin parasta ystävääni, häntä johon olen aina voinut luottaa. Ei hän mihinkään oikeasti ole kadonnut, hänellä vain on oma elämä johon en tunnu kuuluvani ja mihin en ison perseeni kanssa mahdu. On kihlattu, kämppä, elukoita, työ, yritys saada lapsi. Minne minä mahdun? En minnekkään. 

Samalla olen kateellinen toiselle ainoalle naispuoliselle hyvälle ystävälle. Hänellä juoksee miehet perässä, hänellä on ystäviä vaikka muille jakaa. Koulu josta hän on kiinnostunut, oma kämppä ja tavoite mitä kohti mennä. Tunnen oloni kotoisaksi kun vietän hänen kanssaan aikaa, mutta koen olevani haavoittuva ja mustasukkainen kun hän on muidenkin kanssa. En ymmärrä mikä mut saa näin reagoimaan, kaiketi se että koen olevani helposti korvattavissa ja pelkään jonkun muun menevän edelleni.