31.

Ruoka. Mulla on vihasuhde ruokaan, mutta järkiperäinen ajattelutapa siihen suhtautumiseen. Oon kasvanut perheessä jossa noudatettiin VHH-dieettiä kun asuin siellä. En osaa käsitellä esim, perunaa tai viljavalmisteita, eikä kehoni ole niitä oikeastaan ikinä tottunut hyödyntämään. Suurin rakkauteni on pitsa, mutta voi vittu yksikin puraisu ja olen kuin ilmapallo. Ihan kuin niiden mättäminen ei jo tarpeeksi toisi pahaa oloa, niin niiden satunnainen 'terveellinen' syöminen aiheuttaa vitunmoisen ilmapallo -efektin. 

Omassa kämpässä asuessani ensimmäiset kuukaudet mietin että no voin syödä mitä haluan, ja epäsäännöllisten ruokarytmien ja einesruoan ansiosta päällä oli kokoaikainen turvotus sekä hitaasti nouseva paino. (Ei hyvä.) 

Tässä tänään avatessani jääkaapin ja katsoessani ulos totesin että nyt se alkaa. Lopetan kaiken paskaruoan seinään, ja tartun itseäni niskasta kunnolla kiinni ja retuutan oikein kunnolla. 

Miten aikaansaamaton punkero ihminen voi oikein olla? Kun näkee itse peilistä virheet ja muutokset, minkä takia se ei tee asialle mitään? Miksi se antaa itsensä vain tuuduttautua ajatukseen, että ei se oikeasti niin paha asia ole. Teen huomenna asian eteen jos jaksan. No ehkä mä voin vielä tämän syödä ja aloitan huomenna sitten asioiden muuttamisen. 

Jos edes aluksi pääsisin 65 kiloon takaisin olisin tyytyväinen. Hetken.

Tiedostan myös sen, että osa painostani on nesteitä jotka kertyneet mm, suolan ja alkoholin takia kehooni. Ja se että työ on muuttunut fyysisemmäksi mitä se on ennen ollut, ja olen kerryttänyt lihasta.

Pitäisi vaan saada suunniteltua nyt jokin järkevä ratkaisu jolla en pala loppuun heti, ja no se tästä vielä puuttuisi. Baby steps. 

Tästä se lähtee, hitaasti mutta lähtee kuitenkin. Lupaan sen itselleni.