Onko se tunne tuttu? Kun kaikki vihaa sua ja tahtoisit vain itkeä, käpertyä itsesääliin ja vain kuolla pois. Entä se kun sanat "Sä olet vitun paska, ja et osaa mitään ethän edes yritä." tulevat isän suusta. Se jota olet pienestä pitäen pitänyt esikuvana ja sinä ihmisenä johon voit turvautua kun pelottaa.
Ja mietit vain että "Kyllä tämä tästä, joo hän on oikeesta en yrittänyt." EI TOIMI koska oon yrittänyt hullun lailla ja kaikki menee aina päin persettä.
Mä oon arvoton, huono, läski, kamala, ruma, ilkeä, petturi, tyhmä, idiootti, huora, mursu, hirveä ihminen ja epäonnistuja.
Nä hetket kun ainoat ajatukset mitä päässä on víha, viha joka yrittää päästä ulos. Mutta kun mä päästän vihan ulos ei jäljelle jää enään mitään. Mä olen agressiivinen ja vaarallinen, ei ole väliä onko jokin väärin kun mä suutun. Enkä ihmettele ettenkö voisi joskus tappaakin ihmisen.
Lisäksi olen ihminen jota kukaan ei voi rakastaa. Olen läheisyys kammoinen ja vaikeasti lähestyttävä.
Muistan kun laskit kätesi päänpäälleni,
olin viellä silloin pieni ja viaton.
Nykyään turha ja epäonnistuja,
pelkkiä vikoja täynnä, epäonnistuja ja nolla.
Ennen lohdutit minua,
sanomalla kuinka rakas olen.
Nykyään kerrot minulle kuinka turha olen,
ja kuinka kamala lapsi olen.
Ennen kerroit muille,
kuinka ylpeä olet minusta kun sain kokeesta ysin.
Nykyään katsot halveksuvasti nenänvarttasi pitkin,
kun tuon sinulle hymyillen seiskan kokeesta joka oli vaikea.
Ennen olit minulle isä,
isä jota rakastin.
Nykyään olet minulle isä,
isä jota en enään tunne.
