38.

 On sunnuntai ja istun työpaikan koneen ääressä, teen nyt kolmatta päivää työtä jota tein joskus muutamia vuosia sitten kokopäiväisesti ja olo on rauhallinen. Eilinen oli kiva päivä, vaikka söinkin töissä pitsaa ja illalla veljeni ja kavereideni kanssa kiipeilyn päätteeksi pikaruokaa, tunnen levollisuutta. Mieltä lämmitti se, että vanhan kaveripiirin ihmiset järjestivät kiipeilypäivän, vaikka kovinkaan moni ei osallistunut niin silti pääsin itse osalliseksi siihen. Koin jollakin tavalla itseni arvokkaaksi ja onnistuneeksi ihmisenä, että vuosien jälkeen minua vielä pyydettiin johonkin.
Tänään pääsen aikaisin töistä, ja ajattelin katsoa leffaa ja vain olla. Ekaa kertaa viikkoihin mulla on ylimääräisiä tunteja vain olla. Toisaalta tämä hieman pelottaa jos retkahdan syömään paskaruokaa tai alkaa ahdistamaan tekemättömyys, mutta riski on otettava.

37.

 Mä olen yhä täällä,

hiljaisuudessa, kiireessä.

Epätoivossa, ahdingossa.

Päättymättömässä kierteessä,

jaksamattomuudessa,

hiljaa käperryn itseeni

kuiskaan

'Kyllä tämä tästä'.

 

Aika lipuu nopeasti ohi, vasta oli syksy, sitten talvi, lunta tuiskusi ja joka paikka pursusi valkoista kylmää hyhmää. Nyt kun astuu ulos kasvoille lyö lämpimähkö tuulahdus ja kesäinen tuoksu. Sadekelitkään eivät haittaa sillä siitä syntyy tuttu ja turvallinen tuoksu. Kaiken luulisi olevan hyvin. Tai ainakin luulisi.

Olen miettinyt tänne päivittäväni asioita, mutta asia aina vain jää ja tulee muka jotain esteitä, jotka oikeasti ovat vain tekosyitä. Mulla ei mene hyvin. Mulla ei mene huonostikkaan. Jotain siltä väliltä keinahdellen välillä toiselta puolelta toiselle puolelle ja niin edelleen. Alkoholia on kulunut hävyttömän paljon ja siitä johtuvia sumuisia muistoja. Onhan mulla hauskaakin ollut mutta nyt mun haimalla on joku ongelma ja mun lipaasiarvot heittelehtivät miten sattuu, oksennan krapulassa verta ja voin muutenkin huonosti. Mun elämässä ei tällä hetkellä ole muuta kuin työt ja 'huvit'. Olen löytänyt uuden porukan jossa olla, mutta mulla on silti ulkopuolinen olo. Mä en tiedä johtuuko se siitä että olen nainen, ja mun ainoa tarkoitus siinä on olla se palkinto minkä joku mahdollisesti saa, vai vain siitä että en pysty olemaan ajattelematta tällä hetkellä mitään turhaa vapaa-ajallani.
Tästä johtuen olen nyt tehnyt töitä pääsääntöisesti vain sulkeakseni kaiken elämän pois mun päästä. Pystyn monotonisesti tekemään töitä ja sulkemaan kaiken ylimääräisen sielä pois. Ei mitään arkisia asioita, vain työkaverit ja työ. Mulla on nyt 14 päivän työputkesta menossa päivä 6, ja eilinen oli töitä 06:00-21:00, vaihdoin työpaikkaakin iltasella. Syömiset pystyn karsimaan minimiin kun olen pitkää päivää, sillä silloin mulle ei jää aikaa ja jaksamista syödä mitään vapaa-ajalla. 

Mutta on mulle tapahtunut hyväkin asia, meille tuli maanantaina kissa. Tai mun kämppikselle, mutta on se kai vähän minunkin, toki näin sen vasta ekaa kertaa perjantaina.