Pakollinen yritys sosiaalistua.
Mikä onkaan kamalampi tilanne kun tunnet koulusta yhden ihmisen, ja olet sen seurassa ja sitten hänen muut kaverinsa tulevat paikalle ja olet itse siinä sillee "Mm.. mä taidan mennä täst.." En tiiiä oon aina jotenkin ollut se ns. yksinäinen susi, joka viihtyy mieluusti joko yksin tai hyvin pienessä porukassa. (Heh) Ei mulla oo porukkaa.
Mutta mä yritän rohkaistua, tossa Joulun jälkeen olin vähän ottamassa kippoa, porukassa joista tunnen hyvin vain yhden. Ja omasta mielestäni selvisin aika hyvin.
Ehkä vähän liiankin hyvin koska rupesin miettimään heti että: MILLOIN UUDELLEEN!!!
Mut hei mä pääsen pian laivalle, ja mä aijon juoda siellä. AIVAN SAATANASTI.
Kaikki huolet ja murheet pois, musta tulee pysäyttämätön.
Oon huomannu sen et mitä ebnemmän mä suljen asioita mun pään sisälle sitä enemmän mun elämä suistuu raiteiltaan päihteiden suhteen. Koska mä myönnän sen, että mä en oo pysyny vaan alkoholissa ja suklaassa.
Taitaa sitä olla parit namit vetästy, ja kukkaa "vähä" maisteltu.
Ai vähän?
Nyt kusetan, anteeks.
Tälläkin hetkellä kolmonen lipaston alimmassa laatikossa myrkynvihreän bongin kanssa.
Oon rappiolla.
HELP ME!
Olenkin sitten muuten kussut mun asiat aivan täysin. Lukion olen reputtanut, saanut kaiken mahdollisen paskan niskaan opettajilta. Sekä ne pettyneet katseet kun pikku Liisaan kympin jälkeen sanotaan minun nimeni, kylmän rauhallisella äänellä ja koe luovutetaan pitkän huokauksen saattelemana.
Olen myös kussut vuoden kestäneen seurustelusuhteenikin. Olen mestari.
Hyvä, etten ole sentään hukannut viellä itseäni.
Tosin ei sekään ole varmaan kauhean kaukana ollut.
Mutta nyt mä meen suunnittelemaan mitä ostan huomisella laivareissulla, paljon alkoholia.
