24.

En oikein tiedä miksi avasin tämän teksti-osion. Ei minulla mitenkään erikoisemmin asiaa ole. Tahdoin vain sanoa, että pelkään.
Ihminen josta olen kiinnostunut ei ole vastannut mulle kahteen vuorokauteen. On tavanomaista, että hän nukkuu 24h putkeen, mutta että päälle 48h. Aiemmat hylkäyskokemukset nostavat päätään, on turvaton olo. Epätietoisuus kalvaa takaraivossa. Olen aina tietoinen kaikesta, ja jos jostakin ei kuulu niin otan selvää.
Hänen kohdallaan on vain pelko jopa siitä, että on poliisien hoivassa tai kuollut. Ahdistaa. Mitään muuta en halua tietää, kuin että on elossa. Olipas asia sitten ihan mikä tahansa, istui hän sitten tutkintavankeudessa tai sairaalassa, jonkun naisen luona tai kotona. Vihaan vain epätietoisuutta.

Mutta oli tilanne mikä tahansa, niin ei auta kuin istua alas ja odottaa. Odottaa. Hngh. Olen liian kärsimätön.

23.

Kuka päättää sen että mikä on normaali? Mikä luetellaan siihen että on hyvä olla? Entä huono? Missä menee yliajattelun raja ja raja siinä että on masentunut? Kuka sen päättää, ja onko se totta?
Mikä ylipäätään on totta? Mikä on se häilyvä raja toden ja epätoden välillä, mikä sen määrittää?

Uusi vuosi uudet kujeet. Ja vitut. Sama tyhmä minä tässä, yliajattelun syvässä valtameressä lipuu kohti uusia seikkailuita. Huomenna saatan olla töissä, mutta ylihuomenna kuollut tai vaikka maanpaossa. Ei sitä ikinä tiedä.

Saatoin myös 1.1.2020 kello 00:01:36 tehdä itselleni uudenvuoden lupauksen, ja se menee näin: älä luo itsellesi mitään tavoitteita, sillä pohjalta on hyvä lähteä ylöspäin, alaspäin et enää pääse.

Perkele. Ja niin, paino 69.6 kg. Eipä siinä kauaa kestänyt saada se vitun patteri siihen vaakaan.