12.

Mutta sitten muihin kuulumisiin, olin tuossa 5 päivää kuumeessa, pe-ti. Jouduin perjantaina lähtemään 10:36 työpaikaltani kun oli sellainen olo että kohta varmaan a) kuolen tai b) pyörryn. Autolla ajo kotiin, about. 60 km niin jumalauta emmä ees muista mitään. Kaiketi mä ihan hyvin ajoin, kun olin perille päässyt ehjin nahoin, ilman peltivaurioita ja kukaan ei pysäyttänyt mua. Muistan vaan miettineeni matkalla, että jumankekka pitäisköhän soittaa ambulanssi. Mä olen kuumeessa aina ihan vuoteen oma, johtuu varmaan siitä että mun ruumiinlämpö on todella alhainen, ja korkeahko kuume 38.5ॱC on mulle aivan sietorajan ulkopuolella.
Mulla oli myös tiistaina autokortin kakkosvaiheen ajotunnit. Oon venyttänyt ja venyttänyt niitä, kaiken muun tarvittavan olin suorittanut jo viimevuonna, mutta tota perkeleen 2 tuntia en. Se jäi keväällä sitten suorittamatta kun lähti kortti kävelemään (toistamiseen) ja nyt päivää ennen kortin vanhaksi menoa sain aikaiseksi laittaa autokoululle viestiä että hei apua mitä teen. Ajot onnistu, kaikki oli hyvin ja mietin että miksi mä edes venytin näin helppoa asiaa vuodella. Ainoa mitä en ole saanut vielä tehtyä on laskun maksaminen. Onhan se erääntynyt 1.12.2018. Onneksi autokoulun opettaja laittoi viestiä, että  on ok että maksan kuun vika päivä kun saan palkan ja hän ei laita viivästyskorkoa mulle.
Mulla oli myös tiistaina pitkän matematiikan uusintakirjoitukset yritys nro. 3?  Enpä mennyt. Koska en mä osaa, en mä osaa asioita joita on opeteltu puoli vuosikymmentä sitten. En mä ole tehnyt kokeita sähköisesti, saatika laskenut yhtäkään matematiikan laskua koneella. Mun Maol on vanhentunut ja mä en tiedä mitä uudessa opetussuunnitelmassa on matematiikan varalta opeteltu. Jumalauta mä olen tampio. En ymmärä miten mun opo on yrittänyt ja tsempannut mua, en ymmärrä miten mun lukio on pitänyt mua yli 5? 6? vuotta koulun listoilla, mä en ymmärrä miten mä en vittu vieläkään saanut aikaiseksi opetella sitä vitun paskaa. Mulle olis järjestetty vieläpä kertaustunteja koulun piikkiin.  Mut ei. No nyt mä oon virallisesti kouluton. Enkä saanut ylioppilaslakkia. Tuskin saan. Kuvitelkaa että ainoa koulu minkä oon saanut loppuun on helvetti peruskoulu. Ja tuudittaudun ajatukseen, että no onhan mulla nyt hyväpalkkainen työ niin ei mul oo mitään hätää. No ei varmaan nyt mut entä sitten ku ei olekkaan enää työtä. Meenkö mä opiskelemaan vai mitä mä teen. Mua ahdistaa.  Mä oon häpeäpilkku. Mun isä toitottaa mulle sitä että ilman yleissivistävää koulustusta sä et ole arvokas, susta ei ole mihinkään, susta ei tule mitään, sä et pääse töihin. Mä yritin, monet vuodet, mutta mun voimavarat sekä keskittyminen eivät yksinkertaisesti kykene teoreettiseen opiskeluun ja pänttäykseen. Mä en pysty ees lukemaan kirjaa, koska mun keskittyminen ei riitä siihen. Mä oon liian nopea ihminen psyykkisesti.
Mun haave kyllä oikeasti olisi joskus saada se lakki, näyttää persettä kaikille jotka ei uskoneet muhun, ja sit lähteä vittuun. Ja tarkotan vittuun lähtemisellä sitä, että haistatan yhteiskunnalle vitut ja lähen toteuttaa mun unelmaa. Yhtä asiaa mikä mua on kiinnostanut ja mihin oon jaksanut näiden vuosien ajan perehtyä on vaellus ja kiertolaisuus. Tehdä jostain pakettiautosta koti, ja lähteä haneen. Tehdä joku helvetin pitkä vaellusreissu. Ja vaan olla. Poistua tästä yhteiskunnan hektisyydestä.

11. Mä ja ruoka

Mä ja ruoka?

Mä en ookkaan aikaisemmin puhunut vissiin siitä millaisia mun ruokailutottumukset normaalisti on.Vai olenko? Hah, en tiedä.

Mutta siis mä oon tosi nirso ihminen ollut aina, ja mulla vaihtelee tosi paljon se mitä tykkään syödä ja mitä en. Lapsena mulla oli henkinen salaattiallergia, se jatkui yläaste ikään asti, tomaattia, kurkkua, etc. söin mutta itse vihreä salaatti ei uponnut. Aloin sitten aikalailla lukioikäisenä syömään salaattia, ja nykyään 70% ruoastani koostuu jossakin muodossa salaatista. 

En ole perunaa, viljatuotteita tai muita 'hiilihydraattipommeja' syönyt varmaan 1.5 vuoteen kunnolla, kun äiti sai mut hurahtamaan vähähiilihydraattiseen dieettiin. Silloin tällöin ristikkoperunoita krapularuokana, mutta muuten kaikki peruna, perunamuussi, pasta, nuudelit, leivät (hyi vittu), tomaatti, leivokset kaikki tämmönen on minun osaltani suuressa pannassa. Oon huomannut näiden osalta, että en ole niin turvonnut ja keho voi paremmin. Peruna on helposti korvattavissa kasviksilla ja juureksilla, mm. kukkakaalimuusi on ihan lemppari, se on niin hyvää! Siihen kun vähän lisää parsakaalia tuomaan väriä niin ai että, siihen sitten paistettu kananrinta sitruunalla ja salaattia. Nam! Uuni vihannekset on myös hyviä, ja kaikenmaailman erilaiset variaatiot ja mausteseokset niin kaikki tommonen turha höttö on korvattavissa oikein hyvin. 

Lihaa mä syön, kanaa sekä nelijalkaisten öttiäisten lihaa. Kalaa en voi sietää, paitsi tonnikala nyt menee pahimpaan nälkään.

Maitotuotteita en juurikaan käytä, paitsi kahvinseassa hieman kermaa, ja fetajuustot.

Herkuista suosin suolasta jos sille päälle sattuu, en vain ole vuoteen syönyt oikein mitään herkkuja, kun tulee vain niin jäätävän paha olo. *kiillottaa sädekehää* Juon energiajuomia tosipaljon, se on mun herkku. *heittä sädekehän romulaatikkoon* JA FETAJUUSTO. Jos mä olen joskus kuolinpedillä ja millään ei ole mitään väliä, niin tuokaa mulle saatana fetajuustoa ja haarukka.

Silloin kun mulla ei ole paastokausi menossa, niin usein foodpreppaan ruokailuni, saatan tehdä monelle päivälle eväät valmiiksi sekä ne ruoat jos syön kotona sitten jotain, ja ne koostuu yleensä kananrinnasta sekä salaatista tai kasviskratiinista / kasviksista ja ostain proteiinin lähteestä. 

Mä vaan olen niin tuhottoman huono ihminen syömään, ja vähän väliä koen voimakkaita pahanolon puuskia siitä, että joudun syömään. Ajatuksena kauhean hyvä ja kiva, mutta toteutus sitten siinä kohtaa kun pitäisi syödä ei välttämättä ole niin kiva.

Muunmuassa eilen tappelin vartin siitä että mitä helvettiä mä syön. Sain idea, otin tavarat pöydälle ja meinasin oksentaa. Uusi yritys, sama tulos. Lopulta söin sitten tonnikalaa purkista ja hämmentelin teetä. Ne ei tuntuneet niin etovilta. 

10.

Perjantai on toivoa täynnä?

Mulla oli viimeyö uneton yö, olin kahdeksalta jo valmiina peiton alla tukeutuneena siihen ajatukseen et nyt mä nukahdan ja olen reipas huomenna. Paskanmarjat. Kuuntelin äänikirjaa puhelimesta ja tuijotin kelloa. Yhdeksän, kymmenen, puol yksitoista, kaksitoista. Mulla oli kylmä mut samaan aikaan kuuma, mut silti niin kylmä et koin olevani niin heikko. Mun oli pakko laittaa toiseen jalkaan villasukka ja toisesta jättää se pois. Syke pomppi samoilla korkeuksilla kuin maratoonarilla maratonin jälkeen ja pää särki. Suu oli sahara, ja ramppasin kusella 15 min välein. 

Semmonen yö. 

Nyt pirteänä työpaikalla kirjoittelen tätä ja vartoon että pääsen kahvitauolle. Mun on pakko saada kahvia. Mun pää sammuu ihan just. Emmä voi täällä olla ku zombie. Toisaalta ketä kiinnostaisi?

Mitäköhän mä tänään teen? Hyvä ystävä pääsee lomille intistä, se puhui että voitais tehä jotain. Mä en jaksa. Mun vireystila ei ole hetkeen ollut näin matala, piristeet ei toimi. Oon sumussa.

9.

Edelleen elossa, kiikunkaakun

Olen nyt paastoillut maanantaista lähtien, olo on hieman hutera ja pää täynnä utua. Energiataso on puhdas 0 ja töissä olo menee toinen silmä kiinni ja toinen auki. 

Tunnen itsessäni vain vihaa tällä hetkellä ja epäonnistumisen tunnetta jos nyt syön. Enhän minä vittujakaan tiedä mitä mä ees painan, ku mä laiska ihmisenkuvatus en ole saanut aikaiseksi hakea helvetti edes puntariin patteria. Luultavasti liikaa, en uskalla. 

En halua. 

Huomenna on perjantai ja työviikon lopetus, kummallista kun en ole hetkeen ollut töissä viikonloppuisin, mutta no kaipa mulla jää aikaa olla kavereiden kanssa. Kenen kavereiden? En tiedä. 

Täytin viimeviikolla vuosia. Masentava päivä. Ahdistusta täynnä. Onneksi sitä ei tullut juhlistettua. Onneksi. Kai.

Ja edellis viikonloppuna olin niin utuisissa tunnelmissa Helzinki -festareilla, että hävettää itseänikin. 

Olen kävelevä epäonnistuja.

Koen ikä-kriisiä, pelottaa ajatus et oon päivä päivältä, vuosi vuodelta lähempänä 40 ikävuotta kuin syntymää. Vaikka en ole edes 30 vielä. Mutta tuntuu etten ole saavuttanut mitään. 

Paha olla.

Hyvin paha.