41.

 Kauheita uutisia,
Aamu alkaa sillä kun luen viestin missä sanotaan, että sano mun äidille ja siskolle että olen pahoillani. Pieni pelko perseessä menen töihin, ja saan kuulla että kyseinen henkilö on ampunut itseään päähän ja makaa teholla. TEHOLLA. Tä on mun syytä. Jos olisin ollut hereillä kun hän on viestin laittanut olisin voinut auttaa, tai jos hän ei olisi ikinä muhun ihastunut ja mä en olisi torjunut häntä ja pitänyt vaan kaverina kaikki voisi olla okei. Kaikki. Joka ikinen kerta kun hän on linkannut jonkun surullisen biisin jonnekkin tai julkaissut kuvan jossa jollain tapaa viistetään kuolemaa tai jotain lähellä olevaa aihetta, mulla on aina noussut huoli. Kuitenkin ennen on aina asia selvinnyt ja henkilö löytynyt ehjänä, mutta nyt. Nyt on tilanne aivan toinen.

Mä en tiedä mitä mun pitäisi tehdä, mä en tiedä pitäiskö mun sanoa mun pomolle, että lähden kotiin. Vai mitä mun pitäisi tehdä. Mä en tiedä edes mitä mun päässä liikkuu tällä hetkellä, ajatukset on ihan sumuisia ja meen autopilotilla eteenpäin. Paska päivä, paska paska paska PASKA päivä. Vittu. Kiitos ja anteeksi.

(varsinaisesti oli vain omien ajatuksien tyhjentämistä, tai niiden vähien mitä siellä päässä nyt liikkui)

40.

 Paastoa ja paastoa sekä vähän valitusta.

Olen nyt mennyt jokatoisen paastolla, niiden välipäivinä syönyt noin max. 400 kcal edestä jotain pientä. Välttämättä tämäkään ei ole ylittnyt joinakin päivinä, sillä motivaatio ruoan syömiseenkin näillä keleillä on puhdas nolla. 

Ostin uudet lenkkarit lenkkeilyintoa nostamaan ja olen saanut asuntoasiaa eteenpäin, se olisi kuunvaihteessa heipat tälle kaupungille. Toki ristiriitaisuuksia tämä vähän herättää, sillä mulla on elokuu täällä aina välillä töitä, niin joudunkohan tällä hetkellä autottomana ihmisenä menemään junalla vai löydänköhän ratkaisun. Nyt mulla on ollut kaverin auto käytössä, kun hän menetti korttinsa sekä luultavasti kun hän astuu vankilan harmaisiin, mutta tässä välissä olen hieman kysymysmerkkinä.

Lisäksi ahdistaa laivamatka nyt tulevana viikonloppuna. Olen lupautunut näyttämään miten ryypätään, mutta 12 päivän työputken jälkeen taidankin olla ensimmäinen kuka simahtaa. Entä mitä vittua mä syön siellä, tai mitä juon. Kossuvissyä? Vodkasoodaa? Pyhää henkeä ja valoa?
Lisäksi koko reissu ahdistaa sillä tavalla että meitä on 10 henkinen kööri lähdössä, yksi pariskunta joilla on miehen osalta vihaa ja kiukkua aina yhdenkin oluen jälkeen. Loput ovat miehiä ja sitten minä. Pojat ovat ryypäneet nyt 10 päivää ja olen aivan 100% varma ettei nukkumaan mennä heti pilkun jälkeen (jos siis selviän edes sinne saakka), vaan hyttibileet ovat luultavasti pakolliset. Mutta entkä kun mulla ja yhdellä toisella on isompi parivuode hytti, joten toivon kautta kiven ja oman pääni, että kaikki tulee sinne renkkumaan kun haluan nukkumaan koska se hytti on tilavampi. 

No saas nähdä mitäköhän tästä kaaoksesta tulee, toivottavasti hyvä reissu, sillä kyseessä on järjestäjän synttärit. 

39.

Back to old habitats.

 

Ei ole hyvä olla, ei missään muodossa. Olen yrittänyt kehopositiivisuus juttuja, mutta aina ne lipsuu siihen että ahdistun omasta kehosta. Pienet asiat häiritsevät kuten kertynyt selluliitti käsiin. Käsiin??!. Ja niitä korostaa vielä toisen käden ikuisuuksien ajan olleet arvet muistutuksena siitä mitä joskus on ollut. 

Ahdistaa kun joku huomauttaa arvista tai siitä että on painoa neidillä vähän kertynyt. Ai on vai? Sen siitä saa kun painaa hikihatussa töitä ja syö pasaruokaa kun ei ehdi tekemään terveellistä safkaa. Tyhmä, tyhmä minä helvetti. Mutta ei surkuttelu auta, pakko tehdä jotakin. Taas, tyhjiä lupauksia. Motivaation puuskia ja paha oloa. 

Romantisointia vanhoja aikoja kohtaan, ja herkistymisiä kun löysin vanhan mp3-soittimen niiltä ajoilta.
 Aikoja joista kaverit muistuttelee sanoilla pieni ja hento. No vittu niin olin, nyt tajuan ja näen. Ja haluan takaisin. En kestä tätä. 

___

Samalla uusia tuulia puhaltaa. Olen muuttamassa pois nykyisestä asuinpaikasta isompaan kaupunkiin. Hieman jännittää, mutta enpä mä yksin tälläkään kertaa muuta, vaikka olisi varmaan suotavaa. Totesin tuossa vain, että mun palkasta menee melkein puolet parkkeihin ja matkoihin kun auton kanssa ajanut tätä väliä nyt vuoden. Kuvitelkaa se, että mulla meni 14 päivän työurakan aikana parkkimaksuja 220€.  Töitä mulla on enemmän kuin laki sallii, tälläkin hetkellä 9/12 työvuoro. Pian se on ohi, voin pitää päivän vapaata ja aloittaa uudelleen. 

(En omista kuvia)