torstai 14. marraskuuta 2019

18.


Miksi mä olen tälläinen?
Mä en ymmärrä, miten mieliala voi vaihdella niin rajusti kahden vuorokauden välillä.
Olen pettynyt itseeni, ahdistaa.
Mikään ei ole hyvin,
mua ahdistaa ajatus siitä että olen minä.
Tuudittaudun päivittäin ajatukseen siitä, että en elä tässä maailmassa.
Ulkona ja muiden ollessa läsnä olen se millaiseksi olen kuoreni rakentanut, pidän siitä. 
Mutta kun olen yksin, linnani hajoaa.
Muurit kaatuu ja olen alaston.
Haavoittuvainen, kukaan ei ole nähnyt sitä. 
Eikä saa nähdä. 
Vaikka olen monen ystäväni nähnyt itkevän,
monet ovat heitetty kotoaan pihalle, 
mutta mä olen aina auttanut. 
Muistan sen kuinka parhaimpiin ystäviini kuuluva kirjaimellisesti viskattiin kodistaan pois. 
Majotin hänet luokseni, nauroin sitä kun niin miehekäs mies tuoksui mun shamppoolle ja itki olkapäätäni vasten. 
Muistan kuinka ystäväni erosi silloisesta tyttöystävästään, 
hän tuli luokseni surun murtamana, annoin hänelle pörrösukat ja sanoin että et voi voida huonosti jos sulla on nämä jalassa. 
Nauroimme sitä, kuinka koomiselta 46 koossa mun 36 koon pörrösukat näyttivät hänen jalassaan. 
Miehetkin voivat itkeä.

Onko minullakin siihen siis lupa?


keskiviikko 13. marraskuuta 2019

17.


Mulle kuuluu ihan hyvää!
Edelleenkään en ole saanut aloitettua urheilua. Siellä sataa vettä, mä sulan. Käytännössä olen vain liian mukavanhaluinen. Siinä kun voisin olla juoksemassa / kävelemässä etc. niin voisin olla vain peiton alla nukkumassa. Tai kuluttaa aikaa kavereiden kanssa. Tai olla vain tekemättä mitään. 
Yleisesti mieliala on ihan ok, ei pahempia sukelluksia pimeyteen, mutta en mä liiemmin missään pilvilinnoissakaan lentele. Semmonen tasainen, riippuu päivästä. 
Kyllähän mä siis kieltämättä tappelen itseni kanssa melkein päivittäin siitä, jos olen jotain ylimääräistä vetänyt nassuun ruoan muodossa. Mutta pahimmilta itseäni soimaavilta ajatuksilta on vältytty. 
Ruokailujen kanssa on pääosin nyt pysytty plussassa, ollut isänpäivää ja orastavaa flunssaisuutta, mutta päälle 500 kcal ei olla menty. Kyllä tämä tästä pikkuhiljaa, ei mulla ole kiire. En ole kuolemassa vielä. Muutamisen vuotta vielä jäljellä. Hah. Menipä taas.


16. marinaa

Tuhoava vesisade lipuu auton tuulilasin yli.
 Missään ei ole  kuivaa, pimeys valtaa maan.
Vesirummut täyttyvät taivaalta satavasta nesteestä, on marraskuu. 
Aurinko ei näyttäydy useasti työskentelevän ihmisen vuorokauden aikana. 
Yleinen apeus ja melankolia valloittavat mielen, en jaksa.
  ~


  

Voidaanko hetki puhua yhteiskunnasta? 
Ai ei? 
No mietin sitten ääneen.
Mikä siinä on että olemme luoneet ympärillemme niin myrkyllisen käsityksen yhteiskunnasta, ja sitä ohjaa käsittämätön tarve olla muita parempi ja tuoda se esille. Jos esimerkiksi poikkeat nykyhetken 'normista' olet auttamatta huono ihminen. Oli se sitten seksuaalinen suuntautuminen, ulkonäkö, koulutusaste, varallisuus, köyhyys, huumausaineiden käyttö, tupakointi, alkoholinkäyttö. Kaikki. 
Jos poltat, olet ällöttävä ihminen. Yleensä epäsiisti. Mutta et ole cooli jos et polta, mutta varokkin että se ei näy. Mutta olet silti ällöttävä. 
Sun täytyy käyttää alkoholia koska muuten et kuulu joukkoon, mutta ei liikaa, tai kuitenkin liikaa siitä saa hyvää materiaalia ja oot cool ku oksennat itsesi päälle ja panet jotain. Samalla sun pitää olla absolutisti, se on hieno aate, mut oot kuitenkin outo.
Sun pitää syödä kasviksia, ja lihaa. Ei, ei lihaa se kuluttaa maapalloa, mutta oot norrmaali jos syöt sekaravintoa. Samalla oot hienompi ihminen jos syöt vain kasviruokavaliota noudattavaa diettiä. Sitten voit käyttää itsestäsi nimitystä pesko-paska-pollo-rollo-antiviher-turkisonmurha-vege-sukkamehu -ruokavaliota ja kiillottaa omaa sädekehää, vaikka  muuten elämäntapasi kuormittaisi maailmaa ja lentäisit joka päivä lentokoneella. 
Oot siisti jos käytät ekstaasia. Vain isot pojat käyttää sitä, samalla olet täysin rappio, pohjasakkaa, väliinputoaja, yhteiskunnan verorahoilla elävä sosiaaliturva pummi. Mutta saa siitäkin jollain tavalla rappioromanttisesti siistiä. Kannabistahan polttaa nykyään kaikki, tai ei polta koska se on väärin, mutta onhan se nyt perkele siistiä. Voidaan olla hippejä. Tai ei, niiden ihmisarvo on huonompi. Jos vedän kovia aineita, olen ylijumala, muut on nössöjä. Mutta olet viellä enemmän pohjasakkaa, toivottavasti kuolet. 
Tykkään pojista, olen normaali, mutta tylsä. Tykkään tytöistä olen siisti, koska kaikkihan tykkäävät lesboista. Tykkään molemmista oon outo koska en osaa päättää, ja olen kaikille uhka, mutta silti oon hieno ihminen. Olen pan, olen hienompi ihminen, se on sitä nykyaikaa. Rakastun ihmiseen, en sukupuoleen. Et voi määrittää sukupuolia, no pidän jostain, ei sillä niin väliä kunhan pidän, nyt olen outo joka todellisuudessa ei löydä ketään. Olen aseksuaali olen vain vitun outo joka ei tykkää mistään, mutta kykenee silti perustamaan peerheen, kunhan se vain on ok itselle. 
Ei vittu. 
Eiku, siis anteeksi voihan peruna.
Eihän nykyään saa viljellä 'Vittu'-sanaakaan. Joku voi järkyttyä/suuttua/saada huonoja vaikutteita.

En tiedä. En jaksa.

Siis nykyään sä ET saa olla mitään, mutta samalla sun pitää olla jotain. Yllä mainittuja hyvin karkeita esimerkkejä, ei pidä ottaa tosissaan. Sillä mua ei kiinnosta mistä pidät, mitä teet, miltä näytät tai mitä käytät. 
Mutta päivittäin lukee keskusteluja erinäisistä asioista, jossa joku viaton ihminen tulee kertomaan mielipiteensä asiaan, ja siihen hyökkää satoja muita vääntämään rautalangasta sen kuinka hänen aate on väärin. 
Antakaa kaikkien olla millaisia haluavat, älkää lynkatko, ei se kuulu teille. Keskittykää raapimaan omaa napaanne, ei muiden. 
 Enkä siis tällä tarkoita nyt sitä vanhaa perus mantraa, että ennen oli kaikki paremmin. Sillä ei ollut. Nykyään vähemmistökulttuuri on saanut vihdoin äänensä kuuluviin, meillä ei ole pulaa mistään, ja ei tarvitse pahemmin pelätä mitään. Ennen myös kyttäys, muiden napojen kaivelu ja yleinen vähättely ja arvostelu on yhtälailla ollut olemassa. Nykyhetkeä vaan varjostaa sosiaalinen media, jossa kaikki on tehty mahdolliseksi, ja voidaan ns. anonyymisti tuoda mielipide esille. Mikä taaskin luo tuhansia eri mahdollisuuksia aiheuttaa paskaa. Tässä elektronisessa aikakaudessa on omat hyvät & huonot puolensa, mutta niin on kaikessa muussakin. Voimme jokainen vaikuttaa tähän asiaan omalla tahollamme, miettimällä muitakin näkökulmia asioihin sekä antamalla mahdollisuuksia. Jos joku kannattaa lihansyöntiä, älä torppaa häntä aivan maahan vaan kuuntele mitä sanottavaa hänellä on, miksi hän kannattaa ja yritä hyväksyä. Jos se on sinun mielestäsi väärin, ei siitä tarvitse nostaa isoa asiaa, vaan puolestaan elämää ja keskity siihen mitä sinä teet. 
Tietenkin on asioita mitä ei voi hyväksyä, ja mitkä ovat eettisesti sekä lain ohella väärin, mutta niidenkin suhteen on pyrittävä olemaan armollinen ja ennen kaikkea inhimillinen. Pyrkiä opastamaan tarvittaessa vaikka avun piiriin. Mutta älä missään nimessä hauku, mollaa, aliarvioi ja kiillota omaa sädekehääsi.

Voisin paasata tästä aiheesta romaanin verran, mutta aamu aivoillani en uskalla lähteä sitä tekemään. Voi olla hyvin mahdollista että ulosantini on nyt jo sellaista, että sen voi väärinymmärtää monella taholla, sekä vetää pussillisen pakaste herne-maissi-paprikoita nokkaan. Ei se haittaa, ne saa kyllä kaivettua pois.


maanantai 4. marraskuuta 2019

15.

Ahdistaa, ahdistaa  niin paljon etten pysty sanoin kuvailemaan tätä. 
Olin viikonlopun töissä. Kaikki teki jotain, olihan kerrankin halloween. Tai oikeastaan pyhäinpäivä, niinkun se meidän kalenterissa on. Silloin _kaikki_ ovat jossain, on  kotibileitä, baaritapahtumia ja kokoontumisia. Ja mä istun tyytyväisenä aamu, ilta, ilta, aamua täällä työpaikalla. Luethan tyytyväisenä. No oli miten oli, ahdisti, ärsytti ja vitutti, koska olisin halunnut olla jossain.
Olin myös sunnuntai aamulla haaveillut pitsasta, kotipizzasta. Kirjaimellisesti maistoin sen mun suussa ja mainoksia tuli joka puolelta. Nurisin siitä hyvälle ystävälleni T:lle, joka sitten kyllästyi siiheen mun nurinaan ja suuttui siitä. Hetken hiljaisuuden jälkeen se laittoi mulle viestiä kysyäkseen paljonko se pitsa minkä halusin maksoi. Vastauksen ja seuraavan hiljaisen hetken päästä puhelimeen tuli ilmoitus, T lähetti sinulle rahaa 16.40€. Saatesanoin: Nyt menet syömään sen perkeleen pizzan!. 
Mut valtas epätoivo, ahdistus, justhan mulla oli mennyt niin hyvin, en ollut ratkennut pitkään aikaan. Ja olihan mulla rahaa, muutama päivä sitten mulla tuli palkka. Ei se olisi ollut rahasta kiinni. Nyt minä vitun sika, kulutan hyvän ystäväni rahat paskaan. Ihan vain koska teki mieli. 
Millä mä tämän hänelle korvaan?
Ahdistaa, koska voin silmissäni nähdä kuinka se paska vaikuttaa mun kehoon. Takana oli 2 paasto päivää ja kolmas olisi alkanut. Toisaalta koin omahyväistä nautintoa siitä, että jaksoin syödä pitsasta vain ja ainoastaan yhden vuorokauden aikana 1/3. Olisinhan käytännössä voinut syödä yhdeltä istumalta sen koko vitun lätyn, mutta en jaksanut. 
Kuulostaa aivan helvetin turhalta ja pinnalliselta vikistä jostain pizzasta, ja siitä miten jonkun joka päiväinen ruoka muka ahdistaa. 





Also. Eihän se muutos lähde mistään muusta kuin itsestäni, ja siitä jos tulee globaalisti nälänhätä. Mutta tuumasta, toimeen on maailman pisin matka. Mun pitäisi saada vain itseeni potkittua vähän vauhtia. Vaikkakin lupasin itselleni että etenen hitaasti. En mä voi yhtäkkiä lopettaa syömistä kokonaan ja alkaa urheilemaan kuin mikäkin hullu. Tai voin, mutta se ei toimi niin. Hajoitan mun loputkin ehjät kehonosat. 
Kuntosalilla käymistä olen jahkaillut vuoden päivät. Mutta olen niin laiska ja mukavuuden haluinen ihminen, niin en saa aikaiseksi. T tosin lupasi, että hän voi aloittaa mun kanssa, mutta pelkään kadehtivani häntä sen takia että muutokset näkyisivät hänessä nopeammin kuin minussa. VITUNVITTU.

Just give me a gun, and hold my beer for a second.