Katson käsiäni,
ne ovat harmaat.
Melkein kadoneet.
Hauraat luut erottuvat
perhosen siiven ohuen ihon alta.
Pieni haava sormessa,
vuotaa virtana.
Tyrehdy ei mitenkään,
valuttaa elämän eliksiiriään.
Tummat rajat silmissä,
kertovat öistä valvotuista,
öistä yksinäisistä,
pelottavista ilman sinua.
Huulet hapertuneet,
pakkasen takia lohkeilleet.
Hapuilevat sanoillaan sinua.
Vaaleat hiukseni, hauraat.
Jäätyvät nauhaan, joka
kaulaani kiertää, somistaa.
Sain sen joskus sinulta.
Mieli tumma vaeltaa,
näkee tapahtumia vanhoja.
Muistoja saastuneita,
ne ovat silti osa minua.
Tämä on elämää,
välillä niin kamalaa.
Välillä niin ihanaa,
mutta silti aina niin rankkaa,
koska mietin aina vain
~ Sinua ~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen mielipide ja sana on tärkeä! Kerrothan minulle mitä ajattelet?