Ajattele vuosia kirjoina, joka päivä kirjoitat yhden sivun. Viikoista muodostuu lukuja. Kuukausista kokonaisuuksia. Kirjoja joita ei voi enään uudelleen lukea eikä korjata. Niistä säilyy vain joitakin pieniä muistoja. Kirja jonka sivuja on vain 365. Ei yhtään enempää ei vähempää.
Joka tammikuun ensimmäinen päivä avautuu uusi kirja, uusi mahdollisuus ja uusi tarina kirjoitettavana.
Käytännössä aloitat puhtaalta pöydältä,
toisaalta yhtä likaiselta kun sen edellisenä päivänä jätit.
Joka päivä heräät yöllä kello kolme,
kirjoitat sivun elämästäsi.
Joka päivä viikkojen, kuukausien ja vuosien ajan.
Ikinä et muista tehneesi sitä,
päivien tapahtumat valuvat unholaan
Kuollessasi se kirjojen pino roihahtaa
liekkiin muistojen
jotka nyt lopullisesti vain katoavat.
Löysin tä blogin pari päivää sitten ja huomasin kuinka paljon samaistu näihin asioihin ja ajatuksiin. Olen itse vasta 14 ja tämä 'sairaus' on aluillaan. Koulussamme on myös yksi poika johon olen ihastunut, hän kyllä juttelee minulle mutta myös puolelle koulumme oppilaista. Kaverini on hoikempi ja ihastunut myös. Tiedän että tää on aika shittii touhuu mut haluun saada se poja ja olla parempi ku mun frendit...
VastaaPoistaOi! Ihana kuulla että olet vaivautunut lukemaan tekstejäni ja että ne koskettavat mys jonkun muunkin elämää. :) JA oon varma et kyllä se poika sut huomaa! Mulle voi tulla juttelee kikissä ihan vapaasti : EnkeliLasinen
Poista