49.

Hetken tie on kevyt. 

Joulu meni, uusivuosi meni, loppiainen ja aluevaalit. Asioihin on tullut muutoksia, toki ei niihin joihin toivoin. Työkuviot ovat jatkuneet vanhassa työpaikassa määrättyä pidempään, ja näillä näkymin huhtikuuhun saakka. Asunnon suhteen joka sijaitsee aivan toisessa kaupungissa missä tämä työpaikka on tehty radikaaleja päätöksiä ja päätin nyt sitten 6 kk asumisen jälkeen irtisanoa sopimuksen. Laskeskeskelin nimittäin, että olen 4 yötä kokonaisuudessaan viettänyt sielä ja yhden yön hinta 6 kk ajalta on aika suolainen.
Stressiä siis luvassa, kun asunto pitäisi saada tyhjennettyä määräaikaan mennessä ja minulla ei vapaa-aikaa juurikaan ole.

Tuoreen syksyllä alkaneen parisuhteen kanssa menee ihan niin ja näin. En oikein vieläkään osaa olla, ja enemmän toimin kuin kaverisuhteessa olisin. Toki meillä läheisyyttä ja hellimistä on mutta vain kahden kesken. Toki kaikki tietävät että olemme yhdessä, ja ajatus jatkuvasta lääppimisestä inhottaa, mutta silti jotenkin kynnys vaihtaa katseita, pusuja tai kosketuksia toisen läsnäollessa on suuri.
Tähän saattaa vaikuttaa oma menetyksen pelko sekä tarve olla päästämättä ketään ihon alle, ja pelkään että kun niin teen jään yksin. Niinkuin olen aina jäänyt. Ja tähän heijastuu mustasukkaisuus, hillitsen tietenkin sen eikä minulla ole syytä olla mustasukkainen, mutta se riittämättömyyden tunne kalvaa jossain selkäpiissä ja heijastuu sitten 'entä jos' ja 'mitä jos' ajattelulle joka laskee mielialaa. Seksi on asia jossa en osaa tehdä aloitetta koska jotenkin olen vain niin arka asian suhteen. Toki meillä sitä nyt saattaa olla kerran viikonlopussa jos ollaan juotu, tai ei välttämättä sitäkään. En tiiä, turhauttaa kaikki saatana.

Painoa minulla on 81 kiloa (uskaltauduin vaa'alle kotipippaloissa poikien painostuksesta), joka on aivan suunnattoman paljon, toki alkoholinkäytön ja paskaruoan syytä tämä on ja tiedostan sen. En vain oikein tiedä mihin suuntaan tästä lähteä. Miten alkaa purkamaan taas asioita, kun on helpompaa olla aina joko töissä tai humalassa.